Näin aika pelottavaa unta. Siinä oli klovneja, sirkusväkeä, valelääkäreitä. Valelääkäri saattoi soittaa, kehotti kirjoittamaan puhelinnumeronsa ylös käteen ja kun sen tein, tuli käteeni punaisia rakkuloita. Sirkuslaiset tekivät elokuvia, yrittävät ajaa autolla päälle. Tuukkaan oli langetettu jokin tauti, hän ei kasvanut ollenkaan, itki koko ajan.

Yhtäkkiä sitten äiti herätti minut kesken kaiken kertomalla että pääsen kirppikselle jos menen heti ellille. En kerinny laittaa tennareitani enkä syödä mitään. Se kirppis oli aivan mahtava! Niin ihania tavaroita! Harmittaa, kun en ostanut sitä valtavaa, kauhiaa keraamista mansikkakannellista vuokaa tai sellaista rinkulapuhelinta, jonka voisi maalata kultaiseksi. Mutta löysin sievän venäläisen peltipurkin, Marilyn Monroe kirjan ja my little pony mukin. Siellä olisi ollut siisti harmaa ja uusi sarkatakki, vain 4 euroa, muttakun se roikkui päälläni ärsyttävästi. Olisi joskus jotakin muotojakin. Niin. Mutta haluan tuonne pian taas uudelleen. Niin ja sietä löytyi ponikasetti, Kadonneet yksisarviset!    Harmi vaan cittarissa oli loppunut tietyt ponit. 

Minua saattaa huolettaa eräs ystävä. Vaipunut varmaan masennukseen tai jotakin. Minä olin  ala-asteella välillä hieman masennustavaa poteva.  Itketti iltaisin kun piti mennä kouluun, vaikka siellä oli kivaa. Ei minua kiusattu. Sitten saattoi vällistyttämään itseni. Pitää kauhoa ämpärillä turvaan.

Pitää tehdä vielä vaikka mitä. (pesin jo ikkunat) Kaikkia kouluasioita ja kanien häkkien siirtämistä ulos ja siivoamista. Fiiankin kanssa pitäisi lenkillä käydä.

Hei hei hei.