On se hassua kun jostakin kirjoittamisestakin voi tulla hyvä mieli, kun on niin hyvä musteinen kynä. Semmosta terävää, mutta sävyistä jälkeä.

Minun on pitänyt kirjoittaa tämä jo toissapäivänä; Hammaslankani loppui vihdoin ja viimein! Se oli semmonen hämmähdys, en muistanut edes jännittää langan loppumista. Olin sitä ennen tuohtunut johonkin. Mutta vau, saan ostaa piparminttusen säväyksen antavaa lankaa, siistiä. :p

Olen saanut nyt päähäni että voisin ommella siitä raita trikoosta sellasen poolomallisesn mekon. Sellasen kun Marilyn Monroella on yhdessä kuvassa. Pöllin tämän idean yhdelta siksakkaajalta. Nämä kaikki trikoot saavat minut haluamaan saumuria. Kun on se puhvin ja välkkeen tekokin.

Tänään oli ensimmäinen hyödyttömältä tuntuva päivä kesässä. Koska tuuli kovin ja oli vähän sateisen näkyvä ilma, en käynyt kalassa. Loikoilin, vätyskelin, en ollut yhtään avuksi vaikka talo oli kaameassa siivossa. Leikkasin sentään kankaat toppiin ja paitaan, katsoin oliko se Leikkaavien tikarien talo, leivoin ompeluseurain piirakan, mustikoita varisi sinne tänne. Ja luulen että nukkekodit eivät ehkä kuitenkaan ole minua varten, tosin tämä ajatus vaihtuu vielä toisin päin.

Äiti leipoi vielä synttärikakun ja söin varmaan puolet kinuskista, jak!