Olin kokouksessa. Tuumasin nukahtaa, mutten. Palkinnot eivät menneet rikki, vaikka olisi pudonnut lattialle. Kun sormella koski, niin räks! Kyllä minäkin haluaisin piirtää. Odotan humahdusta. Nyt stressaa melkein liikaa. Miten minun kirjaesitelmänikin käy. Voinko olla siltä tunnilta pois? En.

Onneksi kohta tulee vappu ja meidän vappuhipat. En vain tiedä minkälainen olen sitten. Tuntuu että ainakun tulen kirjoittamaan tätä, minun mahani on täynnä kuin tervatynnyri piripinnassa. Nyt jotkut aattelee että olen tuhti. Arvatkaa.

Huomenna saatan saada minttusuklaani valmiiksi. Saako matot koristella miten tahtoo? Saanko ommella strasseja? Tai jotakin muuta.

En oikein tiedä uskallanko maalata poniani. Oikeasti saatan harmitella sitä että jos pilaan sen, heitän hukkaan omia rahojani. Olen tunteeton. Uhraan tulppaanisäihkeen. Ei voi mitään, ehkä.

Ehkä minäkin haluan sellaiset tussit. Älkää olko kateellisia. Minä olen liian usein kaikesta. Tyhmästäkin. Olenko kauhean itserakas, kun katselen liian paljon peiliin? Olen epävarma.

 Pojat ei ole vieläkään pyytäneet oikein ketään gaalaan. Pyytäisivätkin. Poika ei haittaa, kunhan ympärillä pöydässä on sitten hyvää seuraa. Tahdon osallistua larppiin! 4htäti kertoi. Oli vallaton tirsku keiju.